Päivän asian päälle levänneenä eilinen analyysini neiti A:n käyttäytymisestä tuntuu suorastaan lapselliselta. Mutta miksi se nyt on niin vaikea sanoa "sut on torjuttu", jos on kerta torjuttu. Vaikka kuinka ollaan nimettömänä ja netissä, niin kyllä minusta sopii odottaa, että tällaiset asiat kerrottaisiin ihan suoraan, eikä vihjailemalla. Ellei sitten...
Olen ilmeisesti liian naiivi lukeakseni torjuntoja rivien välistä. Olen myös niin omanarvontuntoinen, etten lähde mihinkään epätoivoiselta näyttävään viestittelykierteeseen ilman vastakaikua tai edes varmuutta siitä, että viestini luetaan. Yhden viestin olen vielä neiti A:lle velkaa, mutta sen sisältö pitää harkita tarkoin. Sen täytyy olla yhtä aikaa sekä tunteisiin vetoava että aavistuksen syyllistävä, mutta kuitenkin ihanan vaaleanpunaisen. Sen täytyy olla jotakin yhtä ovelaa kuin ensimmäinen viestini ja hienovaraisempaa, mutta lähes yhtä informatiivista kuin koko tämä blogi. Lienee mahdoton tehtävä. Pehmomiehen herkkyyskortti on jo pelattu ja pakassa tuntuu olevan pelkkiä mustia pekkoja jäljellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti