Kvartaalikatsaus

Parin kuukauden nettideittailukokemuksella voin jo muodostaa pientä statistiikkaa touhun toimivuudesta. Ihan puhdasta tilastointia on vaikea tehdä, koska minulla on ollut parikin erilaista ilmoitusta, joten olen ehkä osunut useampaan kuin yhteen kohderyhmään. Tässä nyt kuitenkin nämä tulokset.

5 lähetettyä yhteydenottoa.
5 vastausta.
2 tapausta loppui hyvin lyhyeen.
1 tapaus päätyi meselistalle.
0 tyttöä tavattu.

12 vastaanotettua yhteydenottoa.
11 tapauksessa lähetin vastauksen.
3 tapausta loppui hyvin lyhyeen.
6 päätyi meselistalle.
2 jatkaa viestittelyä ilman vakavampaa kiinnostusta.
1 jatkaa viestittelyä ilman että olemme määritelleet suhteemme tilaa.
3 tyttöä tavattu.
2 tyttöä tavattu useammin kuin kerran.
1 oikeasti kiinnostava tyyppi löytynyt.

Voisikohan näistä luvuista kenties päätellä jotakin? Nopeasti voi ainakin vetää sellaisen johtopäätöksen, että millään järkevällä mittarilla mitattuna itse lähettämäni viestit ovat tuottaneet surkean onnistumisprosentin tyttöjen lähettämiin viesteihin verrattuna. Näyttäisi siis siltä, että tytöt haluavat itse löytää kiinnostuksensa kohteen, eikä sitä voi heille tyrkyttää taidokkaammallakaan verbaalisella akrobatialla. Kaikkiin lähettämiini ensikontaktiviesteihin olen kuitenkin satsannut huomattavasti enemmän kuin tytöille kirjoittamiini vastauksiin, joten mistään copypaste-yhteydenotoista ei ollut kysymys.

Otos lienee liian pieni tämän korkealentoisempiin tulkintoihin, mutta jos nykyiset säädöt menevät puihin, niin mietin kyllä pitkään ennen kuin yhtään naista rohkenen lähestyä. Sen sijaan omaan profiiliin satsaaminen tuntuu varsin kannattavalta. Vielä kun saisi kerättyä tytöiltä kolme tärkeintä syytä siihen, että he päättivät vastata juuri minun profiiliini...

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Kävin tänään neiti J:n kanssa ensitreffeillä. Kaikki meni suunnitelmieni mukaisesti, mutta aloitetaanpa ensin vähän kauempaa.

Viikolla pyysin neitiä treffeille ja hän suostui ilomielin. Kesken työpäivän emme kuitenkaan ehtineet sopia juuri muuta kuin tapaamispäivän, joten suunnitelma jäi melkoisen auki. Ehdimme tosin sopia, että tarkemmin voidaan sopia myöhemmin ja vaihdoimme puhelinnumerot tätä tarkoitusta varten. Kiireisenä uranaisena hänellä oli kuitenkin loppuviikon kalenteri sen verran buukattu, että tätä myöhempää ajankohtaa ei tuntunut löytyvän.

Tällaisessa tilanteessa voi aina mennä siitä mistä aita on matalin ja heittää ehdotuksen tekstarilla, mutta se ei sovi tyyliini. Onnekseni muistin sen verran hänen aikeistaan, että tiesin hänen lähtevän risteilylle kavereidensa kanssa tapaamispäivää edeltävänä iltana. Otin yhteyttä laivan henkilökuntaan ja järjestin tytölle pienen yllätyksen, johon kuului kuulutus laivalla ja kirje, joka sisälsi treffien alkamisajankohdan ja ohjeet perille löytämiseksi. Melkoisen pieni ja vaivaton temppu minulta, mutta sain myöhemmin kuulla, että tytön kaverit olivat olleet varsin kateellisia vaivannäöstäni.

Treffien kulku vastasi hyvin pitkälle odotuksiani, mikä on mielestäni tärkeä osa erityisesti ensitapaamista. Minä olin vastuussa kaikesta ja nainen ei mistään. Itse treffeillä päädyimme suojaiselle hiekkarannalle, jossa loihdin esiin viinipullon laseineen ja muuta pientä hyvää, ilman että nainen ehti tällaista käännettä edes odottaa. Täytyy myöntää, että nämä ovat hirveitä kliseitä, mutta jos olisin nainen, niin kyllä nämä minuunkin purisivat. Vaikka toki nainenkin saa miehen yllättää, se on hieno tunne kun joku on nähnyt hieman vaivaa vain ja ainoastaan minun viihtyvyyteni eteen.

Loppuillasta jatkoimme keskustelua ja vietimme iltaa kotonani kynttilänvalossa. Hyväilimme, halasimme ja hyvästelimme. Emme sopineet seuraavan tapaamisen ajankohtaa, joten siinä mielessä palasimme alkutilanteeseen, mutta eiköhän tuo saada sovittua ilman ulkopuolisten apua. Neiti J on kyllä luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa. Hän on upea nainen ja uskon, että hän on aidosti kiinnostunut minusta. Minä ainakin olen aidosti kiinnostunut hänestä. Oli miten oli, tämä päivä on jäänyt mieleeni pari kuukautta kestäneen nettideittailutaipaleeni ehdottomana kohokohtana. En tainnut edes itse uskoa, että täältä voisi löytää näin nopeasti jotakin näin erinomaista.

Viikon pikakelaus

Taas on viikko vierähtänyt sitten edellisen blogailun ja jotakin tähänkin väliin on ehtinyt sattumaan. Otin yhteyttä kahteen tyttöön ja kaksi muuta ottivat yhteyttä minuun.

Ensimmäinen tyttö, johon otin yhteyttä oli kuvien perusteella oikein nätti. Siis sellainen luonnollisen kaunis nainen. Paljon muuta hän ei profiilissaan kertonutkaan, joten muotoilin hempeän viestin ja tyttö kiinnostui sen verran että pyysi kuvaa ja vaihtoi meseosoiteet. Kunnollista keskusteluyhteyttä ei kyllä saavutettu ja en todellakaan etsi tyttöä, jonka kanssa
joudut itse olemaan koko ajan äänessä, vaikka ulkonäkö olisi mitä. Ei tainnut siis olla minun tyyppiäni.

Toisesta mielenkiintoisesta tytöstä ei ollut kuvaa, mutta muut kriteerit ja mieltymykset olivat sen verran lähellä omiani, että rohkenin ottaa häneen yhteyttä. Tyttö vastasi ja pyysi kuvaa, jonka minä tietysti lähetin ja pyysin hänen kuvaansa. Ei herunut ei. Ei viestiä, eikä mitään. On se kumma, että joillakin on varaa tuollaiseen tylyyteen, ikään kuin netissä ei tarvitsisi noudattaa mitään normaalielämän ihmistenväliseen kanssakäymiseen syntyneitä normeja. Ei tainnut tämäkään neiti olla minun tyyppiäni.

Ensimmäinen minuun yhteyttä ottanut neiti ei varmaan ollut edes lukenut profiiliani, vaan päätti kokeilla kepillä jäätä ja katsoa mitä vastaan viestiin. En tainnut olla mitä hän oletti tai etsi, joten jäi lähempi tuttavuus tekemättä.

Mutta sitten, paras on vielä jäljellä. Olen ymmärtänyt, että miehet ottavat hyvinkin paljon yhteyttä naisiin näillä treffipalstoilla ja kilpakosijoista ei ole juuri pulaa. Miesten en usko saavan järkeviä yhteydenottoja kovinkaan helpolla, joten olin kyllä aika imarreltu tämän neidin, olkoon vaikka neiti J, pitkästä ja jopa hieman syvällisestä yhteydenottoviestistä. Ennen kuin hän oli minuun yhteydessä, olimme käyneet tiedustelemassa toistemme profiileja jo jonkin aikaa. En osaa sanoa kumpi löysi kumman, mutta vuoronperään ainakin jatkoimme profiilien lukemista. Hän täyttää ihannekumppanilleni asettamat edellytykset täysin ja minä hänen kriteerinsä hiusten väriä lukuun ottamatta. :P

Muutaman illan viestiteltyämme vaikuttaa neiti J erittäin fiksulta ja miellyttävältä naiselta. Tärkeä lisä tässä paketissa on se, että hän on oikea kaunotar. Ja tämä ei nyt ole mikään vaaleanpunaisten lasien läpi tehty arvio, vaan usean kuvan todistusaineistosta kerätty fakta. Tällainen klassinen kauneus, älykkyys, kiltti ja ystävällinen luonne sekä hyvä perhetausta ja yhteiskunnallinen asema ovat kyllä sellainen paketti, jota on vaikea vastustaa. Upea nainen, odotan jo innolla hänen tapaamistaan. :)

Business as usual

Taas hiljaista deittailurintamalla. Kirjoitetaan nyt vaikka pitkäaikaisemmasta deittailuystävästäni, neiti M:stä, jonka kanssa tulee keskusteltua lähes päivittäin. Vaikka olemme sopineet, ettei välillämme ole mitään, niin toki tietynlainen jännite aina muodostuu kun hyvän tyypin kanssa viettää aikaa. Tärkeää on, että toinen voisi olla onnellinen, ja niinpä olemme auttaneet toisiamme seuranhaussa. :D

Eräänkin kerran neiti M löysi treffisivustolta miehen, joka vaikutti hänestä kiinnostavalta. Mies oli tehnyt hienon peliliikkeen ja ilmoittanut profiilissaan olevansa isänmaallinen. Ties vaikka olisi sitä positiivisessa mielessä, joten autoin neiti M:ää muotoilemaan hieman omaperäisemmän ensikosketuksen:

Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on ihastus.
Tääll' on suorana seistä ja flirttailla joka naisella oikeus.
Siis te pojat ja aikamiehet, ja te söpöt ja komistukset,
Niin kauan teillä on suojattu nainen kun on pystyssä yksikin treffipalvelu.

Jos tuolla ei heru palautetta, niin johan on kumma. :)

The heat is on

Viimeinen lomapäivä ja taas löydän itseni treffipalstalta. Viime aikoina on ollut aika hiljaista ja vasta eilen rupesi kunnolla rytisemään.

Täytyy nyt alustaa tätä touhua sillä, että ennen lomaani pidimme neiti K:n kanssa erittäin aktiivisesti yhteyttä ja hän sattui eräässä keskustelussa leikkimielellä esittelemään minulle Pelimiehen käsikirjan (http://www.kasikirja.fi/). Itse olen suurin piirtein niin kaukana pelimiehestä kuin olla saattaa, mutta kieltämättä tuli koko kirja luettua kannesta kanteen.

Eilen minuun otti yhteyttä kohta 20 täyttävä neitonen, ei suinkaan osoittaakseen kiinnostustaan, vaan haukkuakseen profiiliani ja naismakuani. Parin sekoiluviestin vaihtamisen jälkeen näytti siltä, että tästä ei hyvää seuraisi, joten pistin takaisin käsikirjan mukaista soopaa. Provosointikierrehän siitä syntyi ja lopulta toista vuorokautta kestäneen viivytystaistelun tuloksena onnistuin osumaan niin arkaan ja henkilökohtaiseen paikkaan, että kivenkovan naisen muuri murtui.

Sen lisäksi, että satumme opiskelemaan samassa koulussa, meillä ei liene tämän neidon kanssa mitään yhteistä. Kun taas sen röyhkeän ja kovan tyypin kanssa, kenenä hänelle kirjoitin, tuntui hänellä olevan paljonkin yhteistä. Loukkasin häntä ja hän pahoitti mielensä ja pyysi anteeksi omia sanojaan. Minä tein toki samoin, mutta en osaa suhtautua häneen omana itsenäni. Hän kiinnostui minusta taistelun tuloksena niin paljon, että antoi meseosoitteensa ja halusi jutella lisää. Minua harmittaa suunnattomasti, että tällainen nainen voi kiinnostua jostakin niin röyhkeästä, häikäilemättömästä ja teennäisestä. Sanon itselleni, että tämä nyt ei ainakaan ole se tyttö, jota etsin. Minussa ei silti ole miestä kieltäytyä tällaisesta tarjouksesta, joten katsotaan nyt kauanko hän minua kestää. Eihän fiksuja kontakteja ole koskaan liikaa ja kaikki muut mesetuttuni taitavatkin olla kilttejä tyttöjä.