Lomatunnelmissa

Taas yksi päivä takana. Deittailutaukoni täydellisen epäonnistumisen johdosta voinee ihan yhtä hyvin blogata myös tämän päivän tapahtumat.

Heti aamusta sain uuden yhteydenoton, jossa hieman itseäni vanhempi nainen kertoi kiinnostuneensa minusta vedoten lähinnä samanhenkisiin harrastuksiin. Kiinnosti tietysti kuulla lisää ja yhdellä pyynnöllä sainkin jo melkoisen elämänkerran sähköpostilaatikkooni. Ja eipä tässäkään tytössä ollut kerrassaan mitään vikaa. Nimeä googlaamalla selvisi, että tyttö on sm-tason urheilija ja sen näköinen, että pystyisi pesemään minut sekä sadalla metrillä että kädenväännössä. En edes tainnut korostaa ihannekumppanini urheilullisuutta sen ihmeemmin, joten aika kova pakkaus olisi siihen nähden tarjolla. Hetken miettityäni vastasin hänelle eilen oppimallani lakonisella ilmauksella: "ei neidin ulkonäössä ole mitään vikaa, mutta ensisilmäyksellä ei viisarikaan värähdä". Herrasmiehenä pitäisi kyllä keksiä jotakin hieman avarakatseisempaa. Tässähän saa vielä pinnallisen ja ahdasmielisen maineen.

Eilen ensitreffeillä käymäni neiti K:n kanssa palasimme taas nettikeskustelumoodiin. Ei kestänyt kauaa kun neiti jo varovaisesti tiedusteli voisiko hän tulla luokseni "auttamaan". Sen verran selkärankaa oli vielä jäljellä, että onnistuin kieltäytymään tästä houkuttelevasta tarjouksesta vedoten suhteemme lyhyeen kestoon, mutta vastaus ei tuntunut olevan hänelle aivan mieleinen. Olisi pitänyt ilmeisesti keksiä jokin tekosyy. Nyt en kyllä taaskaan yhtään pidä itsestäni tässä suhteessa. Jos roolit neidin kanssa olisivat toisin päin, niin kaikki olisi kunnossa. Minun pitäisi olla pehmittämässä häntä tarjoamalla itseni ja palvelukseni hänen käyttöönsä, eikä päinvastoin.

Juuri ehdittyäni tämän kirjoittaa päättää samainen neiti ilmoittaa, että lähtee tuota pikaa treffeille jonkun tänään netissä tapaamansa miehen kanssa. How perfect is that? En ole mustasukkainen – en ole mustasukkainen – en ole mustasukkainen. Hän olikin ollut liian helppo tähän mennessä. Ties vaikka kunnon kilpailuasetelma saisi minut jälleen ryhdistäytymään ja ehkäpä juuri tämä on neidillä motiivina. Tänään en kuitenkaan aio tehdä asialle yhtään mitään. Yhden lepopäivän olen sentään ansainnut.

Turhuutta koko juttu

Lähetin eilen tai toissapäivänä neiti A:lle vielä yhden viestin, jossa tiedustelin hänen motiivejaan nettideittailuun. Ei tainnut viestini osua edes etäisesti aiemmin määrittämiini reunaehtoihin, mutta mitäpä tuosta. Vastaus oli myös surkea ja välinpitämätön, joten tämän tapauksen voinee sulkea hyvillä mielin.

Eilisen uuden tuttavuuden, sanotaan vaikka neiti K:n, tapasin tänään. Poiketen lievästi nettikeskusteluista, hän oli tosielämässä selvästi varautuneempi ja hiljaisempi. Tunsin välillä itse olevani se, joka yritti pitää yllä jonkinmoista dialogia. Baaripöydässä ventovieraiden kanssa käydyn keskustelun tuloksena löysimme hienon puheenaiheen spontaaniudesta ja sen eduista ja haitoista. Spontaanius lienee juuri sitä räjähtävyyttä, mitä suhteen alulta haen.

Neiti K olisi minulle kyllä mainio löytö, menestyvä, älykäs, nuori ja pitkä rotunainen. Syvästi harmitellen täytyy kyllä todeta, että kohtaaminen tarjonnut edes pilkahdusta siitä räjähtävyydestä, mitä uskalsin odottaa. Taidan olla aivan liian vaativa. Minun pitää antaa itselleni mahdollisuus kunnolla tutustua tyttöön ja vasta sitten todeta juttu mahdottomaksi, jos se siltä näyttää. Rehellisesti sanottuna, en uskalla tästä neiti K:n kanssa puhua, mutta onneksi on muitakin jotka kuuntelevat.

Neiti M:n kanssa meillä on säilynyt erinomainen keskusteluyhteys, vaikka totesimme suhteemme epätodennäköisyyden. Kerroin tavanneeni neiti K:n ja sen, ettei homma ainakaan heti ottanut tuulta alleen. Hän kertoi myös itseään kohdanneesta hauskasta torjunnasta, jossa mies oli sanonut suoraan M:n kuvan nähtyään, ettei neidin ulkonäössä ole mitään vikaa, mutta ensisilmäyksellä ei viisarikaan värähdä. Pitää varmaan itsekin alkaa käyttää jotakin vastaavaa. Kyllä sen viisarin pitäisi värähtää kunnolla juurikin siinä vaiheessa kun toisen näkee ensimmäistä kertaa, oli sitten vaikka heikkolaatuisessa valokuvassa. Jos ei värähdä, niin loppuosan paketista täytyy olla kyllä jotain aivan uskomatonta. Nämä uskomattomat jutut ovat tosin vielä näkemättä. Valitettavasti.

Nyt aion pitää ainakin viikon loman tästä blogista ja samalla koko deittailusta. Nyt on itsetutkiskelun aika. Kohta tulee kuukauden päivät nettideittailua täyteen ja olen tavannut enemmän vapaita, halukkaita ja kunnollisia naisia kuin sitä edeltäneiden kymmenen vuoden aikana yhteensä. Mutta kun en halua tavata monia naisia, minulle riittäisi se yksi ja ainoa.

Iloinen yllätys

23-vuotias yliopisto-opiskelijatyttö otti minuun yhteyttä profiilini perusteella. Keskustelimme koko illan ja hän vaikutti ikäisekseen oikein kypsältä tapaukselta. Kuvatkin toki vaihdettiin ja hänen ulkonäkönsäkin on mukiinmenevä.

En voi sanoa ihastuneeni, mutta tietynlaista sielujen sympatiaa oli ilmassa. Tulimme hyvin juttuun ja olimme yhtä mieltä siitä, että tätä kannattaa jatkaa. Asumme samalla paikkakunnalla ja yllätyksekseni nainen ehdotti treffejä jo seuraavalle päivälle. Minulla ei ollut muitakaan suunnitelmia, joten ajankohta sopii kyllä.

Nainen oli luonut profiilinsa hiljattain, joten en edes ollut ehtinyt huomaamaan hänen profiiliaan aikaisemmin. Hän täyttää kyllä kaikki kriteerini, mutta eihän sitä koskaan tiedä millainen ihminen on todellisuudessa. Siitäkin syystä ihan hyvä tavata vaikka näin alkuun. Kävi myös ilmi, että tunnemme samoja ihmisiä, joten aivan ventovieraan kanssa ei siis tarvitse treffata.

Sekä pelottava, että ihailua herättävä piirre hänessä on se, että hän onnistui kaivamaan netistä suurin piirtein kaikki tiedot mitä minusta sieltä löytyy, tietämättä juuri muuta kuin etunimeni ja missä olin opiskellut. Googlen kuvahaullakin minut löytää pelkällä etunimellä jos jaksaa selata tarpeeksi pitkään. :D

Ulkonäkö pettää

Voisin arvioida, että noin puolet ihastuksestani neiti A:han johtui hänen ulkonäöstään ja loput muista ominaisuuksistaan. Ulkonäkö on siis ehdottomasti tärkein yksittäinen kriteeri, eikä sitä voi mitenkään ohittaa tarkasteltaessa sopivia ehdokkaita.

Neiti A teki hauskan tempun lisäämällä kuvan profiiliinsa. Tempauksen motiiveja on vaikea arvioida, mutta väittäisin olevani siihen ainakin osasyyllinen. Tämä uusi kuva oli läheltä kuvattu, kohde oli vakava ja meikitön sekä suoraan sanottuna sen näköinen kuin olisi juuri herännyt talvihorroksesta. Ero aikaisempiin kuviin oli niin silmiinpistävä, että tuskin olisin samaksi henkilöksi tunnistanut jos olisi tässä muodossa kaupungilla vastaan kävellyt.

Ensimmäinen ajatus on, että tällainen kuvahan on testi minulle ja muille sulhasehdokkaille siitä, että pystymmekö sietämään naista myös silloin kun hän ei ole parhaimmillaan. Sehän on selvä, ettei kukaan jaksa aina olla hyvännäköinen, mutta joku raja provosoinnillakin täytyy olla. Pelkkä hymykin riittää pitkälle. Vaikka itse en kuvaa profiilissani pidäkään, niin en myöskään paheksu niitä jotka pitävät. Jos joku ei naamallaan saa yhteydenottoja, niin aina voi yrittää ottaa kuvan toisesta hieman edustavammasta kuvakulmasta. On täysin turhaa kuuluttaa koko maailmalle miltä sattuu näyttämään normipäivänä ja sen verran täytyy jokaisen kunnollisen naisen imagoaan arvostaa, että myös ymmärtää tämän.

Nyt minun täytyy arvioida tätä koko hommaa ihan uudessa valossa. Vaihtoehto, joka ei aikaisemmin edes käynyt mielessäni on, että neiti A onkin melkoisen epävarma itsestään ja omista kyvyistään. Minusta miehellä on oikeus odottaa tietyntasoista määrätietoisuutta ja sitä, että nainen uskoo itseensä, eikä tarvitse mitään typeriä siedätystestejä. Jos epävarmuus on se syy, niin se kääntää koko pelin ihan nurin päin. Siinä mies saa luvan tyytyä johonkin, ei saalistaa unelmiensa prinsessaa. Mies, joka joutuu tällaisen kompromissin tekemään, tulee ennemmin tai myöhemmin katumapäälle. Jos neiti A oli sittenkin epävarma ulkonäöstään ja sen riittävyydestä minulle tai miehille yleensä, niin ainakin voin tulkita hänen vaitonaisen reaktionsa omaa kuvaani kohtaan itselleni edullisemmalla tavalla: olin liian komea sinulle.

Taas opin jotain uutta. Netissä kaikki ei ole sitä miltä se näyttää.

Entäs sitten?

Päivän asian päälle levänneenä eilinen analyysini neiti A:n käyttäytymisestä tuntuu suorastaan lapselliselta. Mutta miksi se nyt on niin vaikea sanoa "sut on torjuttu", jos on kerta torjuttu. Vaikka kuinka ollaan nimettömänä ja netissä, niin kyllä minusta sopii odottaa, että tällaiset asiat kerrottaisiin ihan suoraan, eikä vihjailemalla. Ellei sitten...

Olen ilmeisesti liian naiivi lukeakseni torjuntoja rivien välistä. Olen myös niin omanarvontuntoinen, etten lähde mihinkään epätoivoiselta näyttävään viestittelykierteeseen ilman vastakaikua tai edes varmuutta siitä, että viestini luetaan. Yhden viestin olen vielä neiti A:lle velkaa, mutta sen sisältö pitää harkita tarkoin. Sen täytyy olla yhtä aikaa sekä tunteisiin vetoava että aavistuksen syyllistävä, mutta kuitenkin ihanan vaaleanpunaisen. Sen täytyy olla jotakin yhtä ovelaa kuin ensimmäinen viestini ja hienovaraisempaa, mutta lähes yhtä informatiivista kuin koko tämä blogi. Lienee mahdoton tehtävä. Pehmomiehen herkkyyskortti on jo pelattu ja pakassa tuntuu olevan pelkkiä mustia pekkoja jäljellä.

Joskus on parempi siirtyä eteenpäin

Kävimme neiti M:n kanssa pyynnöstäni keskustelun, jossa selvitimme suhteemme tilaa. Sanoin, että hän on loistotyyppi, mutta en ole ihastunut häneen. Hän vastasi olevansa täysin samaa mieltä. Asia mistä emme olleet aivan samaa mieltä oli se, että voisiko tilanne muuttua. Hän oli kovin toiveikas, että näin voisi käydä ja minä vähemmän, mutta varmasti on molemmille parempi jatkaa ihan puhtaasti kaveripohjalta. Kun ei syty niin ei syty.

Tällainen keskustelu on omiaan muodostumaan johdannoksi kysymykselle "mikä minussa sitten oli vikana?". En tiedä kuinka hedelmällisiä tällaiset keskustelut voivat parhaimmillaan olla, mutta pahimmillaan varmasti polttavat sillat mennessään. Tohdin sanoa, että neiti M:ssä ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli minussa. Edellisten suhteiden kokemuksella väittäisin, että räjähtävä alku on tärkeä osa suhdetta. Jos sellainen puuttuu, niin myöhemmin ei ole tarjolla kuin räjähtäviä loppuja.

Sanottakoon nyt vielä tämä, että nainen ei saa olla helppo. Jos mies ei tunne ansainneensa naisen luottamusta omalla työllään ja tuskanhiellään, niin saalistajan vaisto ei saa koskaan tarpeekseen. Jos mies onnistuu kaatamaan elämänsä naisen pitkällisen viivytystaistelun tuloksena, niin sitä ei kumpikaan osapuoli unohda ikinä. Kun mies on kerran sen työn tehnyt, niin toista ei tule heti kaipaamaan. Sen verran laiskoja nämä saalistajat ovat.

Yritys hyvä kymmenen

Sain neiti A:lta vastauksen, jossa hempeilyni kehuttiin parhaaksi yhteydenotoksi mitä hän oli saanut. En epäile lainkaan etteikö tuo olisi jopa totta, sen verran sekalaista miesmassaa noilla palstoilla kuitenkin pyörii. Hän pyysi kohteliaasti kuvaani ja minä tietysti lähetin, eihän kukaan nyt muutenkaan kasvottomien ihmisten kanssa keskustele.

Vuorokauden kuluttua tästä saan tietää, että hän tapailee "yhtä poikaa". Miten niin tapailee? Profiilissasi lukee "sinkku", ei "tapailen jotakuta". Mitä edes teet tällä sivustolla jos tapailet toista? Siirrettyäni syrjään ilmeisen ensireaktion huijatuksi tulemisesta, kokoan ajatukseni ja linjaan tällaisen sivuseikan hidasteeksi enkä esteeksi. Miehenä tämä pitää nähdä suorastaan hienona haasteena, joka voi parhaimmillaan luoda vahvan luottamuspohjan kahden ihmisen väliselle suhteelle. Pahimmillaan tällaisesta tilanteesta voi muodostua jollekulle elinikäinen trauma tai "entä jos" -tunne, joten nyt jos koskaan on tilausta hienotunteisuudelle.

Neiti A:lle välitin kauniin sanoin sen, että minulla ei ole aikomusta sotkea tuollaista juttua. Eikä toki olekaan, jutut jotka eivät toimi sotkevat itse itsensä. Hän vastasi olevansa jälleen otettu kaunopuheisuudestani ja toivotti hyvää kesän jatkoa. Tätä nyt on vaikea tulkita muuten kuin hyvästeinä, mutta tässä vielä faktat pöytään.

Plussat:

• Hän ei tapaile unelmiensa miestä, koska vaivautui vastaamaan minulle tai ylipäätään hengailee deittipalstalla.
  
• Hän kutsuu tätä osapuolta "pojaksi".
• Hän haluaa katsoa "yhden asian loppuun", eli jalat tuntuvat olevan maan pinnalla.
  
• Hyvällä tuurilla "poika" on yksi niistä monista "ei niin hyvistä" yhteydenotoista.
• Hän vastasi etunimellään vaikka olisi voinut pysytellä täysin nimettömänä.
  

Miinukset:

• Hän on tapaillut "poikaa" useita kertoja ja aikoo selvästi myös tapailla jatkossa.
  
• Laskeskelin, että hän olisi minua 3½ vuotta nuorempi eli mahdollisen suhteen ikäero voi tuntua uhkaavalta ja "poika" turvalliselta.
  
• Kuvani näkeminen ei ainakaan lisännyt hänen kiinnostustaan minuun, joten "poika" lienee ainakin komea jos ei muuta.
  
• Sanamuoto "mukavaa kesän jatkoa nyt joka tapauksessa" ei suoranaisesti kehota pitämään yhteyttä.
  

Profiilisurffailua

Olin aiemmin vilkuillut tyttöjen asettamia profiileja ja tehnyt hakuja mielekkäillä hakukriteereillä kartoittaakseni tarjontaa. Olen asettanut pääkohderyhmäkseni noin 20–30-vuotiaat, lapsettomat, akateemisesti koulutetut naiset tai sellaisiksi opiskelevat. Fiksu pitää olla ilman muuta ja se tuntuu korreloivan kivasti tuon koulutuksen kanssa. Monien profiileista näkee sen, että he ovat jo aikaa sitten kyllästyneet ns. tavallisiin suomalaisiin miehiin ja rima on nostettu aika korkealle. Voisi vaikuttaa minuunkin jos saisin jatkuvasti yhteydenottoja täysin kohderyhmääni kuulumattomilta vastaajilta, mutta tämä ongelma ei taida monia miehiä koskea, varsinkaan minua kun en ole edes laittanut kuvaani julkisesti saataville. :P

Selattuani varmasti satoja profiileja törmäsin yhteen muutamaa vuotta itseäni nuorempaan, sanotaan vaikka neiti A:han, joka tuntui täyttävän kaikki kriteerini koskematta rimaan millään osa-alueella. Luonnollinen kauneus, älykkäät vastaukset, samat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet sekä silmiinpistävä määrätietoisuus todella herättivät kiinnostukseni. Lienee väärin sanoa, että kyseessä oli täydellinen nainen, mutta siltä se kieltämättä tuntui.

En ollut vielä kertaakaan vastannut yhteenkään ilmoitukseen, mutta neiti A:n profiiliin halusin tutustua paremmin. Tässä mielentilassa on helppo leijua, joten pistin parastani. Syntyi lyhyt, mutta henkilökohtainen runo – arpa oli heitetty.

Kohtaamisia

Tämä ikäiseni opiskelijatyttö, sanotaan neiti M, on selvästi kiinnostunut minusta. Pitkien ja välillä henkilökohtaisten ja syvällistenkin keskustelujen jälkeen päätimme, että voisi olla hauska tavata. Itselläni ei olisi ollut sen suurempaa kiirettä tavata. Asumme suhteellisen kaukanakin toisistamme, mutta kun ei muutakaan ohjelmaa ollut niin en tohtinut kieltäytyä kutsusta.

Sovimme, että menen suoraan neidin luokse noutamaan hänet. Vähän yllättävä ja rohkea veto häneltä, mutta sopi minulle. Ilmeisesti olin onnistunut vakuuttamaan, että en ole raiskaaja tai murhamies. :) Itse mietin kyllä pitkään ennen kuin kutsun nettituttuja luokseni kylään.

Päivä meni mukavasti ja olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että viihdyimme hyvin toistemme seurassa. Hän halusi tavata pian uudelleen ja kerroin, että aikataulullisesti se sopisi seuraavana päivänä tai sitten elokuussa. Hän kieltäytyi kohteliaasti tarjouksestani majoittua hänen sohvallaan, joten seuraavaa tapaamista ei ole ainakaan heti tiedossa.

Neiti M on kiva kaveri, mutta en edelleenkään ole kovin ihastunut. Ehkä tiedän jo liikaa piirteitä mistä en hänessä pidä, tai ehkä toivon äkkiä rakastuvani häneen tulisesti. Tai no, en toivo. Tuntuu kuitenkin kivalta olla huomion keskipisteenä, mutta täytynee taas palata niihin vakavampiin keskusteluihin, jotta saadaan tämä kuvio selväksi.

Uudet kujeet

Päätin hieman kasvattaa jakelua ja kynäilin uuden ilmoituksen, tällä kertaa Suomi24:n treffipalstalle. Ensin pistin koko homman ihan huumorimielellä ja leikittelin profiilissa lentävillä lauseilla ja kummemmin miettimättä. Vaihdoin kuitenkin äkkiä vähän toisenlaiseen lähestymistapaan. Nyt olen menestyvä ja urahenkinen, hieman ujo, mutta energinen. Tottahan tuo on, mutta pelottavaa havaita miten erilaisen kuvan itsestään voi antaa jättämällä jotakin sanomatta tai korostamalla eri asioita.

Kauaa ei tarvinnut odotella kun ensimmäinen saaliseläin jo osuu pyydykseen. Tämä tyttö ei turhia aikaile, vaan lähes ehdottaa yhteen muuttamista jo heti ensimmäisessä viestissään. Ulkoisesti elämä tuntuu olevan raiteillaan ja naamassakaan ei ole valittamista. Hänen täydellinen tilannetajuttomuutensa kuitenkin iskee kuin 1000 volttia ja en onnistu muodostamaan kovin järkevää dialogia. Sainkohan vastauksen puoleenkaan siitä mitä kysyin ja tuskin sai hänkään kun vaihtoi jo puheenaihetta. Koskaan ennen ei ole koneelta noustessa tullut näin vahvaa "WTF was that?!" -tunnetta.

Viikon takaisen tuttavuuden kanssa juttu luistaa entiseen malliin.

Yh-äidit

Sain yhteydenoton yksinhuoltajaäidiltä. Jee! Lapset ovat kyllä ihania, mutta ajatus siitä, että sellainen olisi valmiina ei kolahda ollenkaan. Tiedän, että olisin hyvä isä ja ottaisin isyyden tosissani vaikka lapsi ei oma olisikaan. Juuri nyt en kuitenkaan kaipaa sitä vastuuta.

Herrasmiehenä vastasin kevyen kieltävästi. Juteltiin kuitenkin jonkin aikaa ja hän oli oikein herttainen nainen ja pitää hyvää huolta lapsestaan. Mutta kun ei niin ei.

Uusi tuttavuus

Sain viestiä kivanoloiselta ja itseni ikäiseltä naisihmiseltä. Oikein fiksunoloinen opiskelijatyttö. Ulkonäkökään ei ole hassumpi, ihan söpö oikeastaan. Ihastuminen on kuitenkin liian vahva ilmaus, puhumattakaan rakkaudesta ensisilmäyksellä. Mukavaa keskusteluseuraa ei ole koskaan liikaa ja samanhenkisen ihmisen kanssa juttu luistaa.

Takaisin lähtöruutuun

Parikymppinen opiskelijatyttö osoittautui aika lapselliseksi tapaukseksi. Olisikohan jäänyt oidipuskompleksi päälle. En tainnut minäkään kelvata hänelle, joten se siitä sitten.

Eilen tuli uusi yhteydenotto, tällä kertaa kolmekymppiseltä akateemiselta naiselta. Vaihdettiin ihan kuvat ja kaikki. Tai minä lähetin kuvani kun hän vaihtoa ehdotti ja eipä ole vastausta kuulunut. Olin joko niin kamala, että kiinnostus loppui kuin seinään tai sitten niin komea, ettei hän kehdannut edes naamaansa näyttää. Optimistina äänestän jälkimmäistä vaihtoehtoa.