The heat is on

Viimeinen lomapäivä ja taas löydän itseni treffipalstalta. Viime aikoina on ollut aika hiljaista ja vasta eilen rupesi kunnolla rytisemään.

Täytyy nyt alustaa tätä touhua sillä, että ennen lomaani pidimme neiti K:n kanssa erittäin aktiivisesti yhteyttä ja hän sattui eräässä keskustelussa leikkimielellä esittelemään minulle Pelimiehen käsikirjan (http://www.kasikirja.fi/). Itse olen suurin piirtein niin kaukana pelimiehestä kuin olla saattaa, mutta kieltämättä tuli koko kirja luettua kannesta kanteen.

Eilen minuun otti yhteyttä kohta 20 täyttävä neitonen, ei suinkaan osoittaakseen kiinnostustaan, vaan haukkuakseen profiiliani ja naismakuani. Parin sekoiluviestin vaihtamisen jälkeen näytti siltä, että tästä ei hyvää seuraisi, joten pistin takaisin käsikirjan mukaista soopaa. Provosointikierrehän siitä syntyi ja lopulta toista vuorokautta kestäneen viivytystaistelun tuloksena onnistuin osumaan niin arkaan ja henkilökohtaiseen paikkaan, että kivenkovan naisen muuri murtui.

Sen lisäksi, että satumme opiskelemaan samassa koulussa, meillä ei liene tämän neidon kanssa mitään yhteistä. Kun taas sen röyhkeän ja kovan tyypin kanssa, kenenä hänelle kirjoitin, tuntui hänellä olevan paljonkin yhteistä. Loukkasin häntä ja hän pahoitti mielensä ja pyysi anteeksi omia sanojaan. Minä tein toki samoin, mutta en osaa suhtautua häneen omana itsenäni. Hän kiinnostui minusta taistelun tuloksena niin paljon, että antoi meseosoitteensa ja halusi jutella lisää. Minua harmittaa suunnattomasti, että tällainen nainen voi kiinnostua jostakin niin röyhkeästä, häikäilemättömästä ja teennäisestä. Sanon itselleni, että tämä nyt ei ainakaan ole se tyttö, jota etsin. Minussa ei silti ole miestä kieltäytyä tällaisesta tarjouksesta, joten katsotaan nyt kauanko hän minua kestää. Eihän fiksuja kontakteja ole koskaan liikaa ja kaikki muut mesetuttuni taitavatkin olla kilttejä tyttöjä.